11 syyskuuta, 2016

Terveiset sieltä, missä mieluummin olisit

Alkuun hieman jääviysasioita (tai oikeastaan ei-): Vedän taas parhaillaan Teatteri Jurkassa #kotikriitikot-kurssia, jossa katsotaan ja kirjoitetaan arvio Bonnie & Clyde -näytelmästä, myöhemmin Lokista. Teatterilla ei kuitenkaan ole minkäänlaista sananvaltaa minun tai kurssilaisten arvioihin. Sitä saa, mitä sattuu tulemaan.

*****

Greetings from where you'd rather be. Niin lukee Clyden paidassa. 

Sinne jonnekin Bonnie ja Clyde ovat matkalla, jonnekin parempaan, siistimpään, upeampaan paikkaan. Johonkin, jossa on mitä tahansa muuta paitsi tämä ympäröivä, väritön arki. Duuni, joka ei anna mitään. Duuni, jota ei edes ole. Rapistuvat lähiöt, ankea maisema, josta voi vain paeta kohti unelmien horisonttia.

Iida Hämeen-Anttilan yhdessä Essi Räisäsen kanssa kirjoittama ja jälkimmäisen ohjaama esitys ammentaa todellisten, 1930-luvun lama-Amerikassa lööppijulkkiksiksi nousseiden pankkiryöstäjien Bonnie Parkerin ja Clyde Barrow'n tarinasta, mutta ei jää sen vangiksi, vaan kasvaa itsenäiseksi, hyvin ajatelluksi kommentiksi elämän risteyskohdista.

Jurkan postikortin kokoiselle näyttämölle on saatu ahdettua auton puolikas. Tuossa rajatussa tilassa Essi Hellén ja Markus Järvenpää elävät läpi Bonnien ja Clyden tuhoon tuomittua taivalta. Rakkaus roihahtaa silmänräpäyksessä, palaa kuumana läpi ryöstöhuuman ja polttaa lopulta karrelle kaiken ympäriltään.

Ahtaus törmäyttää näyttelijät toisiinsa ja katsojiin, kaipaus ja kiihko tulevat lähelle. Bonnie ja Clyde juopuvat kerta toisensa jälkeen rikoksen kihelmöivästä adrenaliiniryöpystä, toisistaan ja toteutumattomista unelmista.

Sekä Hellén että Järvenpää ovat taitavia ja kiinnostavalla karismalla varustettuja heittäytyjiä. Heidän yhteennäyttelemistään on nautinto seurata, vähän pelottavaakin.

Alussa katselen Hellénin maskeeraamatta mustelmaisia sääriä, ne luovat esityksen luonteesta odotukset, jotka eivät vain täyty vaan ylittyvät. Esityksen intensiteetti kärsii tosin hitusen väliajasta, soisin vauhtiin päästyä syöksykierteen jatkuvan kiihtyvällä voimalla loppuun saakka. 

"Pitääkö mun itse päättää, kumpaan suuntaan mennään?" Hyvä kysymys, Clyde. Ehkä sun pitää, vaikka se oliskin vaikeaa.

*****

Teatteri Jurkka & Turun Kaupunginteatteri & Circus Maximus: Bonnie & Clyde
Ennakkonäytös Teatteri Jurkassa 9.9.2016

3 kommenttia:

iida kirjoitti...

Hei, olisin vain korjannut, että käsikirjoitus ja dramaturgia on Iida Hämeen-Anttilan ja Essi Räisäsen yhdessä tekemä.

Kiitos!

Katri kirjoitti...

Korjataan ilman muuta!

Linnea / kujerruksia kirjoitti...

Huomasin myös mustelmat, ihmetysihastelin, fiilistelen loppukaneettiasi. Joskus on pakko päättää.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...