19 syyskuuta, 2016

Mietitään sitä etiikkaa sitten myöhemmin

Ai että. Minä niin tykkään Juha Jokelan dialogista. Jokelalla on aivan erityinen taito rakentaa teksti yhtäaikaa johonkin yhteen aiheeseen syvälle porautuvaksi ja samalla luontevaksi ja suuhun sopivaksi. 

Näyttämöllä keskustellaan kiivaasti vaikka suprajohteista ja aivotutkimuksesta, mutta katsomossa ei tule tyhmä olo. Henkilöt puhuvat hengästyen itseään jatkuviin pusseihin, ja katsojana saa vain nauttia matkasta.

Sumu, alaotsikoltaan itsesensuurikomedia, pyörii lääketieteen, teknologian ja idänpolitiikan ympärillä. Tutkijoiden start-up on kehittänyt alaa mullistavan aivokuvannuslaitteen, joka pääsee mukaan ministeriön vientihankkeeseen. 

Kauppaa aletaan hieroa venäläisen ostajan kanssa ja sitten tapahtuu Krim. Pikkufirma onkin yhtäkkiä kansainvälisen selkkauksen ytimessä.

Idealistinen tutkija Taisto (Jani Karvinen) ja ruplaksi puhuva myyntimies Jone (Kari Ketonen) ovat pian törmäyskurssilla, välissä muina sveitseinä koettaa selviytyä opportunistinen toimitusjohtaja Olli (Timo Tuominen).

Olli koettaa hoitaa asiat parhain päin, mutta suusta pääse jatkuvasti sammakoita: "- Tehään tää projekti pois alta ja mietitään etiikkaa vasta sen jälkeen. - Mites toi nyt kuulostaa aika pahalta, kun sen noin sanoo." Miten paljon kompromisseja voi tehdä, ennen kuin sielu irtaantuu ruumiista?

Pakkaa sekoittaa simultaanitulkki Larissa (Elena Spirina), jonka minuuden olemassaoloa kyseenalaistavat filosofiset pohdinnat laajenevat lopulta tulkitsemaan koko Venäjän identiteettiä. 

Kukaan oivasti näytellyistä henkilöistä ei ole hyvä tai paha, jokaisella on perusteltu syy olla omaa mieltään. Mikään ei ole mustavalkoista, kaikki riippuu perspektiivistä.

Ja perspektiivi esityksessä on toden totta muuttuva. Teppo Järvisen näennäisen geneerinen toimistolavastus on salavihkaisen nokkela. Pyörönäyttämö on lähes jatkuvassa, hitaassa liikkeessä, joskus sulavasti, joskus köhien, kuin kommentoiden kutakin kohtausta.  

Samaan tapaan Timo Teräväisen projisoinnit tuovat näyttämökuvaan hieman huimausta aiheuttavaa epävakautta. Tommi Koskisen äänisuunnittelu rakentaa taustalle kaukaisuudesta kuuluvaa aseiden pauketta. 

Sumu nostaa eettisen dilemman rennosti tarjottimelle. Vientitulot - hyvä. Putinin hallinto - aijai... Suurvaltapolitiikka - auts! Kumarra yhteen suuntaan ja pyllistät toiseen.

*****

Suomen Kansallisteatteri: Sumu - itsesensuurikomedia
Esitys 17.9.2016

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...