23 huhtikuuta, 2016

Kuolema on ystävä, kipuun voi aina luottaa

Meksikolaisen kuvataiteilija Frida Kahlon elämä ja taide ovat hedelmällinen lähtökohta draamalle. Anne Rautiaisen kirjoittama ja ohjaama elämäkertanäytelmä Frida luottaa keholliseen ilmaisuun puhetta enemmän. Tämä onkin toimiva ratkaisu, mielestäni esitys kantaisi vieläkin vähemmällä puheella, kun dialogi on hieman latteaa.

Jarmo Jääskeläisen projisoinnit käyttävät Frida Kahlon maalauksia säästeliäästi (ehkä tekijänoikeudellisistakin syistä?), mutta toisaalta teokset ovat ainakin minulle niin ikonisia, että pienetkin viitteetkin luovat vahvoja assosiaatioita.

Tulkinta keskittyy Fridaan, jota Virpi Rautsiala näyttelee valtavan sisäistyneesti. Fridan elämää rytmittävät onnettomuudet, joista ensimmäinen, bussin ja raitiovaunun törmäys rampauttaa hänet fyysisesti ja toinen, rakkaus taitelija Diego Riveraan (Ilkka Pentti) henkisesti.

Väliajalla kuulen, kun pari katsojaa keskustelee pettyneenä "eihän se edes linkkaa". Rautsialan Fridan invaliditeetti on identiteetti. Ei rampaa tarvitsekaan nilkuttamalla esittää. Fridan rampuus on yhtä paljon kehossa kuin mielessä ja Rautsiala tekee sekä fyysisesti että psykologisesti vahvan ja kokonaisesti ajatellun roolin, joka kannattelee koko esitystä.

Kun fokus on Fridassa, jäävät muut henkilöt yksiulotteisiksi ja nähdään vain suhteessa päähenkilöön. Lukuisista sivuhenkilöistä mieleen jäävät yllättäen vain yhdessä kohtauksessa esiintyvät Lev Trotski (Karri Lämpsä) ja hänen kivettynytkasvoinen vaimonsa Natalia (Katri-Maria Peltola). 

Ritva Grönberg laulaa kertojana tunteikkaasti läpi esityksen, mutta ihmettelen, miksi hahmo on asemoitu lähes ulos näyttämöltä ja eri maailmaan. Koska ollaan Meksikossa, jossa kuolema on kansanperinteessä personoitu, hymyilevä luuranko, seuraa Kuolema myös Fridaa. Sari Harjun herkästi nukettama Kuolema on hiljainen ystävä, kaksoissisar. 

Frida Kahlosta ei voi puhua ilman, että puhuu myös kivusta. Kipu on läsnä kuuden tuuman rautanauloina, joita Fridan päälle tippuu ja joita kasvaa kukkina Kuoleman hellästi hoivaamassa puutarhassa. Kipu välittyy myös vahvasti erityisesti esityksen loppupuolella Liisa Ruuskasen koreografioimassa tanssissa.

*****
Kuopion Kaupunginteatteri: Frida
Esitys 22.4.2016

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostan omalla nimellä kommentointia!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...