09 tammikuuta, 2015

Maailmanloppu ja uusia tuulia

Blogissa puhaltavat uudet tuulet, tarkemmin sanoen mereltä päin, sillä muutin joulukuussa Helsinkiin. Niinpä arvioitavien esitysten painopiste luiskahtaa jatkossa väkisinkin pääkaupunkiseudun tarjontaan. Edessä onkin melkoinen sukellus, olen tammi-helmikuulle ehtinyt buukkaamaan jo parisenkymmentä esitystä, koska aika moni viime kaudella ensi-iltaan tulleesta kiinnostaa, uusista puhumattakaan. 

Johan tässä ehti tätä vuotta jo yli viikko teatteritta mennäkin. Kauden aloitin rouheasti ruotsiksi, Grus Grus Teatterin Svarta rummets fjäril -esityksellä Svenska Teaternissa. Sain tekstin suomeksi etukäteen luettavaksi ohjaajan lupauksella, ettei kymmensivuinen teksti spoilaa itse esityksestä mitään. Ei spoilannut, ei juuri avannutkaan.

Esityksessä oli ihan hirveästi kaikkea paitsi kirkastettua sanottavaa. Kaksi naista (Janna Haavisto ja Sofia Molin) tempoilee maailmanlopun tunnelmissa, siellä täällä viittauksia niin beckettmäiseen odotteluun kuin sartrelaiseen helvettiinkin. Projisoinnin kanssa leikkimistä, tanssia, groteskia ilmaisua. Korvia särkevää painajaismaisuutta ja shokkiefektejä.

Kokonaisuudesta jäi hyvin vahvasti jonkinlainen sormiharjoituksen maku, niinkuin olisi haluttu demoilla uusia ideoita ilman sen ihmeempää painetta varsinaisen teoksen valmistamiseksi. Se on erikoista, koska olen ohjaaja Ville Kurjelta alkanut odottaa varsin pitkälle mietittyjä esityksiä, joissa, vaikka olisikin ilmaisullisesti tarkoituksellista rosoisuutta ja ei-valmista, on kuitenkin takana vahva ajattelu. 

Minua viehätti esityksen äänimaailma, musiikin käyttö ja erityisesti taustalla nakuttava ääni, jonka assosioin toisaalta vanhaksi kirjoituskoneeksi (jolla joku maailmankaikkeuden fiktiota kirjoittelee), toisaalta aivan kohta posahtamaisillaan olevaksi lampuksi (koska kyllä se aurinko vielä sammuu). Samoin kohtaus, jossa Molin piirsi Haavistolle projisoinnin avulla ensin sisälmykset ja lopulta kuori esiin ihmisen, oli koruttomuudessaan koskettava. 

Mutta jotenkin tämä nyt jäi vähän epämääräisesti harjoitustyön makuiseksi. Toivottavasti visuaalisista oivalluksista poikii jotain pidemmälle vietyä tulevissa töissä.

*****

Esitys Svenska Teaternissa 9.1.2015

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...