15 heinäkuuta, 2014

Suomenlinnan Liisa Ihmemaassa on tyylikäs, mutta epätasainen

Ryhmäteatterin kesäesitys Liisa Ihmemaassa paljastaa jo ensimmäisessä kohtauksessaan, ettei luvassa ole kovinkaan orjallinen sovitus Lewis Carrollin klassikkosadusta. 

Alice Wanderley (topakka Anna-Riikka Rajanen) ei oikein ole kotonaan 1850-luvulla, aika tuntuu vuotavan ja joku ihme Wendykin kummittelee mielessä. Kun Ruskea Rusakko kiiruhtaa ohi, tempautuu Alice unenomaiseen maailmaan, joka ei suinkaan ole se Ihmemaa, johon on totuttu. 

Juha Kukkosen sovittama ja ohjaama esitys lainaa ronskilla otteella hahmoja ja tapahtumia niin Liisa Peilimaailmassa -teoksesta kuin muistakin tutuista satumaailmoista, tosin viittaukset jälkimmäisiin tuntuvat ylimääräisiltä Carrollin riittoisan surrealistisessa todellisuudessa. Ilmastonmuutoksesta saadaan tarinaan mielenkiintoinen lisäkerros ja perustelut steampunkhenkiselle visuaalisuudelle, joka sopii hienosti Suomenlinnan Hyvän omantunnon linnakkeeseen. 

Alice löytää sisäisen Wendynsä

Sanaleikkeihin perustuva kieli on herkullista ja tarjoaa riemukkaita oivalluksen hetkiä, mutta varsin vaatimattomat laulut eivät tuo lisäarvoa, ja olisi hyvin voitu jättää pois esityksen siitä kärsimättä. Päinvastoin, pieni lyhennys ja tiivistys ei tekisi pahaa.

Kokonaisuus pelaa kuitenkin pääosin mainiosti, tekniset ja visuaaliset ratkaisut on toteutettu tyylikkäästi ja perustellusti. Sanna Warsellin ilma-akrobatiataidot ovat jälleen hyvässä käytössä. Erityispisteet yllättävän pelottavasta Jappervokista, jonka vuoksi 7 vuoden ikärajaa on syytä noudattaa.

Näyttelijäntyöllisesti esitys on melkoisen epätasainen. Joukossa on loistotulkintoja kuten Juha Pullin viehättävästi riimittelevä Ruskea Rusakko sekä Juha Suihkon queer-henkinen Kaalimato. Sen sijaan Mikko Penttilän Irvikissa ja Aarni Kivisen Hullu Hatuntekijä jäävät dramaturgisesta painoarvostaan huolimatta aika persoonattomiksi, eikä pahiksista eli Sirja Sauroksen Herttakuningattaresta ja Eino Heiskasen Herttajätkästä irtoa Alicelle riittävää vastavoimaa.

Kiltit tytöt eivät tee historiaa, esityksessä todetaan. Vaikka suurin osa tarinan käänteistä vain tapahtuu Alicelle, kasvaa hän lopulta myös toimijaksi, joka löytää sisäisen Wendynsä, rohkeuden surmata hirviö.

*****

Esitys Suomenlinnan kesäteatterissa 10.7.2014, arvio julkaistu Hämeen Sanomissa 15.7.2014

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...